SOSIAALIHUOLTO

Miten mä aloittaisin

Jotenkin, kun mä kerron tuntemattomille ihmisille siitä että lapset on otettu pois, tai lapset asuu toisessa paikassa eikä kotona. Niille ihmisille tulee yleensä ekana sellainen päähän pintymä, AHAA tämä ihminen onkin väkivaltainen tai jopa vaarallinen, tai jotain muuta siihen liittyvää. Mulle itselle väkivaltainen  ja vaarallinen tarkoittaa sitä että löydään, huudetaan, saatetaan käyttää jopa alkoholia, huumeta ja poliisit kävisivät jatkuvasti  ovella.

Tosta että miksi minä haluan olla avoin meidän perheen tilanteesta, on se että jos lapset on poissa kotoa. Se ei tarkoita sitä että me oltaisiin väkivaltaisia vaan siihen voi olla monta muuta syytä.

Yksi syy miksi lapset ovat poissa:

Että vanhempi ei vaan jaksa. Vanhemman henkinen puoli voi olla huonosti. Vanhempi voi sairastaa vaikka masennusta eikä sen takia pysty huolehtimaan lapsesta ja lapsista. Ja tässä tilanteessa lapselle on parasta asua muualla siihen saakka kuin vanhempi on kykynevä hoitamaan häntä. Se ei tee kuitenkaa huonoa äiti tai isään.

Masennuksesta  pitää selvitä. Oon itse sairastanut masennuksen kaksi kertaa. Ja tiedän että siitä selviäminen ei ole helpoa ja se vie aikaa.

Toinen minkä takia lapsi tai lapset otetaan poissa:

Voi olla se että ihmisiä ei arvosteta eikä katsota oikean lailla, eikä heille tarjota oikean laista apua kotiin. Se että jos sosiaalihuolto oikeesti välitää ihmisistä ja haluaa auttaa, se ei tarkoita sitä että katsoo vain pinta puolisesti. Monen mielestä sen pitäisi mennä niin että katsoisi syvemmältä ja katsoo miten vanhempi oikeasti pärjää ja toimii lapsen tai lasten kanssa.

Tämä kokemus on meille tuttu, Meitä ei katsottu syvemmälle vaan meitä katsottiin vain pinta puolisesti. Ja tässä tulee se ongelma että sosiaalihuolto saattaa syrjiä ihmisiä  jonkun asian takia  mikä ei ole tuttu.

Mua on syrjittii minun oman oireyhtymän takia sosiaalihuolossa tosi paljon, se mitä minä olen saanut kokea ei ole kenellekkään ihmiselle hyväksi. Mä  poden edelleenkin siihen syylisyyttä että miksi minä olen tälläinen. Se ei  tarkoita sitä että vaikka minä  olen pieni ihminen ja erillainen, että minä en pystyisi huolehtimaan lapsista. Melkein jokaisella ihmisella on joku vika ja jokaisella vanhemmalla on  oma tapa hoitaa lapsia ja perhettä. Mulle monet kerrat sanottiin siitä että kaikkein tärkein  pienelle lapselle on syli ja katse kontakti. Lapsi ei voi olla paljon lattialla, koska hän ei saa rakkautta sieltä  käsin. Mulle itselle kaikkein tärkein lapsen kasvatuksessa on se, lapse saa rakkautta, syliä ja hellyyttä, vaikka en pysty kantamaan lasta sylissä kun se painaa. Mä pystyn ottamaan lapsen syliin lattialla istuen, mä pystyn syöttämään lastan  jos lapsi on vaikka sitterissä, kun muistaa vaan pitää lapseen katse kontaktin.

Ihmiset varsinkin sosiaalihuolto ei perehty ihmisiin  tarpeeksi, ne ei nää  tarpeita eikä ne perehdy henkilöön kunnolla. Siitä mikä juuri hänelle olisi paras tapa hoitaa lasta.

Vanhemmuuteen yleensä kasvetaan eikä siihen jokainen ihminen synny.

Jokaisesta pienestäkin virheestä lapsen kanssa kasvetaan eikä sitä toisteta.

Mä en oo yhtään huonompi äiti kuin moni muu. Tämä aika on meille mikin kanssa vaikeaa.  Eikä mä tarkoita sitä että me ollaan vaarallisia lapsille. Me ollaan annettu lapsille sitä rakkautta, me ollaan oltu meidän lapsille maailman parhaat vanhemmat.

Mut aina tulee se ensimmäinen mieli kuva jos sanotaan että lapset on otetttu poissa ja asuvat muualla. Että vanhempi olisi vaarallinen, väkivaltainen, huumeiden käyttäjä, ja jopa juoppo. On monen monen monta muuta syytä. Väkivalta, huumeiden käyttö ja alkoholisti ei ole pakosti se aino, vaan voi olla paljon muuta syytä, voi olla masennusta, voi olla väärin ymmärrystä, voi olla vaan että vanhemmat ei vaan jaksa tai ei pysty, voi jopa olla ihmisiä kenelle on tehty hallaa, vaikka valehdultu heistä jotain mikä ei pidä paikkansa. On ihmisiä kenellä on kieli ongelmia eikä ymmärrä kaikkea mitä heille sanotaan. Kulttuuri, uskonnot ihan kaikki voi vaikuttaa

Me ei olla kertaakaan luovutettu tyttöjen suhteen