NEA 2VUOTTA

-



Kaksi vuotta sitten sain syliini täydellisen pienen lahjan, olit silloin täyttä kultaa ja rakkautta.
Synnytys oli äidin pahin kokemus, äitisi sattui paljon kun sinut otettiin pois lämpimästä ja äidin turvasta. Mutta kipua oli sinun arvoinen. Olit maailman rauhallisin vauva kenet olen tavannut et ilmaissut itkulla muuta kuin nälkää ja jos oli joku huonosti. Olit maailman helpoin ja rakastettui vauva. Sinusta kasvoi maailmain suloisin 2vuotias neiti❤️ Kasvoit ensimmäisen vuoden meidän kanssa kun siirryit pois äidin ja isän luolta. Onneksi sinulla on maailman toisiksi parhaimat vanhemmat tällä hetkellä.
Iso kiitos mun siskon perheelle, olette meille täyttä kultaa.
Viime lauvantaina saimme viettää sinun synttäreitä sinun tän hetkisessä perheen kodissa.
Sinulla on siellä kaikki mitä sinä tarviit  olet siellä turvassa. Sait vieraaksi sinulle rakkaita ihmisiä. Varsinkin isäsi joka on sinulle todella rakas. Sinun silmäsi kuin näit Miki isäsi silmistäsi loisti onni.
Rakas tytär olet minulle kaikkein rakkain ja tärkein, äitinä toivon että pääset pian kotiin. Täällä odottavat sinun äitisi ja isäsi, saisit rakkautta ympäri vuorokaiden niin paljon kun vaan haluat. Ennen kuin pääset kotiin  sinulla on siellä maailman toisis paras olla💛
Paljon Onnea Rakas Tähti Silmäni♥️






Tämän blogin suosituimmat tekstit

KUKA MINÄ OLEN

-
Kuva
  Hei, täällä blogitekstien takana kirjoittelee 25-vuotias nainen, kahden pienen lapsen etä-äiti. Minä synnyin 5.6.1995 Jokilaakson sairaalassa Jämsässä. Sairastan yhtä Suomen harvinaisempaan sairautta, Russell-Silverin oireyhtymää, joita Suomessa on todettu alle 30. Pikaisesti kerrottuna oireyhtymääni kuuluu yleinen pienikasvuisuus, yliliikkuvat nivelet, luku- ja kirjoitusongelmat sekä korkea otsa. Varsinaisen diagnoosin sain vasta puolitoistavuotiaana. Kasvoin 12-lapsisen perheen nuorimpana, omakotitalossa Jämsässä. Olin todella sosiaalinen ja leikkisä lapsi. Asuin Jämsässä 12 vuotta, kävin Vitikkalan koulun pienluokkaryhmää. Ollessani 12-vuotias, muutimme Liperiin, isäni kotipaikkakunnalle. Aloitin Liperissä viidennen luokkani uutena oppilaana Jyrinkylän koulussa. Yläasteen kävin Liperin yläasteella pienluokalla. Aloitin Reisjärven kristillisessä kansanopistossa vuonna 2012, ja sitä ennen olin saanut kaksi ihanaa kummilastani, vuosina 2010 ja 2011. Reisjärven opiston jälkeen läh...
Lue lisää

Nelli 2 vuotta

-
Kuva
Synnyit Jorvin sairaalassa 12.2.2019 kello 8.40 keisarinleikkauksella. Napanuorasi oli kolme kertaa kaulasi ympärillä ja sinulla oli kaksi pientä hammasta suussa. Olit 49cm pitkä ja painoit 3050g. Synnytyksessä mukana oli äitisi lisäksi yksi tädeistäsi, lääkäri ja monta hoitajaa. Pääsit äidin rinnalle melkein heti synnyttyäsi. Olit kaunis lapsi ja sait lääkäriltä 9 pistettä. Pääsit ”kotilaitokseen” neljän päivän ikäisenä. Et tullut oikeaan kotiisi, vaan menimme suoraan Kuuselan perhekuntoutuskeskukseen. Elämäsi tie ei ollut helppo alusta alkaen, sinut revittiin pois monesta paikasta ensimmäisen vuoden aikana. Olit pieni ja hauras. Sait aluksi äidinmaitoa ja korviketta. Söit 2-4 tunnin välein, makasit äidin rinnalla ja sinulla oli tapana nukahtaa siihen. Se sai sinut rauhoittumaan. Jossakin vaiheessa rätti oli sinulle todella tärkeä. Äitinäsi lauloin sinulle ja juttelin paljon asioista. Huhtikuussa sait kasteessa nimeksesi Nelli Ilona Pettersson. Kastejuhla toimitettiin Tampereella. Vap...
Lue lisää

Lapsen säännöllinen tapaaminen, osa 3

-
Tekstit perustuvat omaan kokemukseeni aiheesta. Tytöt otettiin huostaan eri aikoihin, ja aluksi näin Neaa 1-2 kertaa viikossa puolen vuoden ajan. Kaksi kuukautta ennen varsinaista sijoitusta tapaamisia vähennettiin omasta tahdostani kerraksi viikkoon. Tämä siksi, että Nean olisi helpompi tottua siihen, että näemme harvemmin. Nelliä näimme heti tapahtuneen jälkeen kerran viikossa, oman voinnin salliessa. 20.kesäkuuta 2019 alkaen olemme nähneet tyttöjä erikseen. Neaa Tampereella ja siskoni kotona, Nelliä näimmeVantaalla, kunnes hän siirtyi siskoni kotiin jonka jälkeen näimme häntä siellä ja välillä tapaamispaikalla. Joskus tavataan tyttöjä vähän missä sattuu. Mutta nykyään näemme useammin myös täällä kotonamme Vantaalla, koko perhe yhdessä. Koronan aikana tyttöjen tapaamiset jäivät vähiin. Helmikuussa 2020 näimme mummolassa ja seuraavan kerran vasta toukokuussa täällä Vantaalla. Tämä harmitti paljon etenkin Neaa ja ikävä tuli useammin. Kerran hän oli sanonut, että ”minä lähden Tampereell...
Lue lisää